Siirry pääsisältöön

SUOSITTU KIRJOITUS JUURI NYT / POPULAR POST RIGHT NOW

WHAT'S UP DOC?

Täällä ollaan! Ja nyt onkin luvassa ihan vaan pikapostaus kuulumisista, sillä kiire on nyt todellakin päällä! Isosti! Oltuani viikon kipeänä on töitä kertynyt vino pino ja lisäksi olen valmistautunut Miss Fitness Finland -kisan finaaliin niin täysillä, kun murtuneelta häntäluultani olen kyennyt. Onneksi yläkroppaa pystyy treenaamaan tietyissä määrin ja habaa, ojentajia ja olkapäitä onkin yritetty kasvattaa kaikella teholla. Tukena on onneksi hyvin suunniteltu ruokavalio, kiitos meidän Noran! 

Viime aikoina on tehty isoja päätöksiä ja otettu isoja askelia – – ei kuitenkaan liian isoja omille kintuille – – ja se on heijastunut valitettavasti täällä blogissa pidentyneenä postausvälinä. Mutta älkää olko huolissanne, kun saan rattaat pyörimään uusien hommien kanssa, tasaantuu arki takaisin jouhevaan rytmiinsä ja minä sen mukana.

Hello babes, here I am no matter I've been quiet on blog about a week already! GOSH! But I have a reason.. Yes, I've been sick and I have a broken coccyx but…

LONTOO - hiilareiden ja piilorasvan paratiisi (ja onneksi paljon muutakin)

Olen viimein palannut kotiin - IHANAA! Ihanaa, vaikka Lontoo olikin upea. En sano, että olen tullut vanhaksi, koska en todellakaan ole :D Mutta jotenkin sen verran käppänäksi, että mieluummin käperryn kotisohvalle vesisateella kuin huidon taksia Lontoon sateisen taivaan alla. Olen mukavuudenhaluinen, ei siinä muuta. No, on siinä ehkä muutakin. Mulle tuli koti-ikävä. Jo toisena päivänä kaipasin omaa sänkyä ja omia rutiineja: ihanaa salia lähellä kotiovea ja alakerran kahvilaa ja sen ihania pullantuoksuisia tätejä. Kaipasin pikkuisia koiriani ja suomalaista, puhdasta ruokaa! Vaikka täytyykin sanoa, suureksi ihmetyksekseni todeta, että naudanliha Lontoossa oli huomattavan paljon laadukkaampaa kuin mitä olen Suomessa koskaan syönyt. Tosin, söimme tasokkaissa ravintoloissa ja itse valmistamamme liha oli peräisin suoraan farmilta, joten se ehkä selittää asian. Markettien lihaa en siis maistanut. Olin kyllä aikeissa ostaa kananrintaa, mutta kääntäessäni rasian ympäri ja huomatessani, että energiasisältö oli huomattavan kummallinen (lihaan oli tungettu kaikki mahdollinen törky: sokeri, maissijauho, vehnägluteeni, suola...), jätin paketin hyllyyn. Tuolla kyseisellä hetkellä kaipasin Kariniemen puhdasta kananrintaa ja kotimaista paprikaa! Meillä tällaisen ravintosisällön saattaa löytää leikkelepaketista, mutta EI KANANRINNASTA!

Jos mietin, mitä Lontoo minulle todella antoi, se antoi minulle makuelämyksiä. Ja niitähän minä lähdin hakemaankin rentoutumisen lisäksi. Ystäväni haki minut lentokentältä viime viikon perjantaina, ajoimme kentältä suoraan keskustaan Restaurant Gauchoon, jossa valitsimme 500g naudan sisäfilettä raakana. Alkupalaksi söimme simpukoita ja salaattia, jälkiruoan skippasimme kuten tavallista. Ateria oli täydellinen. Ruokajuomana otan aina vettä ja silloin tällöin Cola Zeron, viiniä en juo.

Restaurant Gaucho



















Nukuin Lontoossa super hyvin. Aamulla heräsin superpirteänä klo 11.30 :D Jotenkin olin väsynyt aikaerosta vaikka sitä olikin vain 2 tuntia. Mua odotti tavanmukainen aamiainen keittiössä: 8 keitettyä munanvalkuaista ja marjoja sekä tietty englantilaista teetä! Olin hetken taivaassa! Aamuni ei lähde käyntiin ilman aamiaista!

Sinä päivänä kävimme Tower Of Londonissa. Pääsin kokemaan kaiken London Bridgestä Kruununjalokiviin. Päivällisen nautimme Jamie Oliverin Barbecoa -ravintolassa. Sisäfile oli upeaa, kypsyys täydellinen raaka ja maku kevyt savunmaku. Lisukkeena nautin höyrytettyä parsakaalia ja ruokajuomana vettä.


Jamie Oliver - Barbecoa

Rakastan sisäfilettä. Syön sitä aina kun mahdollista! Suomessa kuitenkin harvemmin, sillä parhaimmat pihvipaikat olen löytänyt muualta. Kotona laitan paljon kanaa ja kalaa, punainen liha jää vähemmälle. Kasviksia syön kauden mukaan. 

Illalla kävimme teatterissa kokemassa Wickedin! Tunsin itseni 5-vuotiaaksi istuessani ihmisjoukon seassa teatterin punaisilla samettipenkeillä ja tuijottaessani lavalle, jossa kaikki oli satumaisen upeaa! Mä niin tykkäsin!!


Puolen yön aikaan kiskoin vielä kanasalaatin ystäväni luona - inhoan mennä nälkäisenä nukkumaan.. Vaikka toisaalta, nukuinkin jo puoliksi syödessäni - olin tosi väsy!

Myöhäisillan kanasalaatti:

100g salaattia
1 iso tomaatti
250 g kananrintaa (currya)

Ja pinnalle pikkuisen suolaa :)


Uusi aamu alkoi taas ihanalla aamiaisella, sitten pikameikki ja auton kyytiin. Ajoimme keskustaan. Ystäväni oli järjestänyt minulle todella ihanan yllärin! Kävelimme ostoskeskukseen, jossa pysähdyimme pienen kahvilan eteen. Minulla ei mennyt kauan tajuta, että kahvilan nimi oli LOLA´S CUPCAKES!! Sain lahjaksi Lola´s Cupcakes -reseptikirjan, ison peltirasian, jossa oli kahvilan suloinen logo ja lisäksi ostimme 3 erilaista muffinsia. 

Muffinssit näyttivät supersöpöiltä ja olisin halunnut antaa nimen niille kaikille. En osannut valita mitä haluaisin, joten annoin ystäväni valita kaksi ja minä valitsin mustikka-vaniljamuffinssin. 

Ja nyt se tärkein asia: maku. Minulla on siihen vastaukseksi vain yksi sana, sillä sen enempää se ei vaadi, eikä sen puoleen ansaitsekaan: pettymys. Jos jollain haluaisin vielä mielipidettäni korostaa, sanoisin: karvas pettymys. En ole eläissäni syönyt/maistanut näin pahaa kuppikakkua. Pohja oli kuiva, se oli kuin kuivunutta savea suussa. Ja kuorrute. YÖK! Se sopii englantilaiseen suuhun, koska ystäväni rakasti sitä, mutta minun suuhuni tuo voista ja tomusokerista vatkattu topping ei sopinut. Hyi kammotus! Mutta myös ystäväni inhosi pohjaa, joten yhteistuumin päätimme, että kokemus oli huono. Ystäväni oli huolissaan tosin enemmän siitä, että kuppila kantoi nimeä Lola, eikä Lolan tulisi koskaan tuottaa pettymystä kenellekään. Hän vitsaili ilmoittavansa asiasta vedoten harhaanjohtavaan markkinointiin. Minua nauratti, olihan se kauniisti sanottu. :)

Samana päivänä koimme vielä London Eyen ja muut tärkeät nähtävyydet kuten Westminster Abbeyn, Big Benin, kaikki punaiset bussit ja puhelinkopit. Otin kuvia ehkä miljoona. :D

Lontoossa on supernättejä juttuja. Rakastan vanhoja rakennuksia, puistoja ja nähtävyyksiä. Ja shoppailumahdollisuus on tietty ihan omaa luokkaansa. Lontoossa en shoppaillut paljoakaan, sillä aikaa ei yksinkertaisesti ollut. Kauppoja löytyy koti Suomessakin, joten kävin pyörähtämässä Victoria´s Secretillä (aaah!), enkä vain pyörähtämässä vaan lähdin mukanani 4 käsilaukkua, 3 rintsikat, 6 alushousut, 1 yöpaita, 3 toilettilaukkua sekä treenipaita. Huh! Mutta, muualla en shoppaillut. :D
Päivisin tuli käveltyä jonkin verran, mutta eihän se salitreenille vedä vertoja millään muotoa. Salikamat oli mukana, mutta ei ollut aikaa sinnekään suunnata, joten koko reissu meni todellakin siis nähtävyyksiin, hauskanpitoon ja todella hyvin syömiseen. :)

Illalla nautin vaahtokylvystä kynttilöiden valossa ja rentouduin suihkussa rentouttavien led-
valojen alla. Kylpy on mulle juttu, josta saan tosi paljon irti. Ihan niin kuin saunakin. Omaa saunaa minulla ei ole, eikä sen puoleen kylpyammettakaan, joten ihmekös tuo. Ja hyvä niin - haluankin pitää tän speciaalina luxuksena itselleni. :)

Muita pieniä luxusasioita ovat uuden hyvän kirjan ostaminen. Hyvän kirjan lukeminen sohvannurkassa vaniljateen ja suklaan kanssa. Mmmm.. nyt alkoi tehdä mieli suklaata. Siitä tulikin mieleen, että Maraboulla on uutta, aivan SUPERihanaa suklaata: KVIKK LUNJS! Maistakaa! Se vie kielen taivaaseen! Ah! Nyt harmittaa ettei täällä blogissa saa laitettua hymiötä, jolla on silmät sydäminä!


Illan kruunasi kotona tehty illallinen. Meillä oli upeaa, suoraan tilalta ostettua Black Angus -
sisäfilettä ja kauden kasviksia. Grillasimme kasviksia ja pariloimme itsellemme täydelliset pihvit. Syön todella paljon. On hassua, miten pieneen (vaikken itseäni kovin pieneksi mielläkään) ihmiseen voi mahtua niin paljon! Kuvan annos meni siis suoraan meikäläiselle! :) Ja vedin sen niin hymyissä suin ettei mitään rajaa. RAKASTAN PIHVIÄ!!!!

Järkytyin siitä, mitä englantilaiset tunkevat suuhunsa. Heidän käsityksensä terveellisestä ruoasta on ihmeellinen. Ystäväni väitti minulle moneen kertaan, että rasva on hyväksi. Ja onhan se. Mutta EI KAIKENLAINEN RASVA. Hyvä esimerkki tästä on seuraava. Ystäväni tilasi ravintolassa kampasimpukoita. Annos saapui. Hän pyysi minua maistamaan ja sanoin että kiitos, mutta en syö simpukkaa, joka on valmistettu näin. Hän kysyi miksi.
Sanoin että se ei ole terveellistä. 

Hän sanoi: tämä on todella terveellistä. Tässä on todella paljon proteiinia. 
Vastasin: sinun ruokasi on uppopaistettu, se ui rasvassa - se ei ole terveellistä. Tuolla pienellä proteiinimäärällä ei ole mitään terveellistä vaikutusta kehoosi. Annoksessasi on noin 40 grammaa simpukkaa, se tarkoittaa, että siinä on kokonaisuudessaan noin 7 grammaa proteiinia. Se ei ole mitään. Sen sijaan on rasvaa kokonaisuudessaan noin 80 grammaa. Jos luulet, että kalorit tulevat simpukoista, olet väärässä - ne tulevat rasvasta jota et näe. Sama pätee simpukoiden alla olevaan perunamuusiin, joka on tehty kermasta, voista ja perunasta. Se on hyvää, tiedän, mutta minä pysyn siitä kaukana.


En sano, että ihmisten täytyy syödä kuten minun, mutta jos minulta kysytään neuvoa, minä annan sitä. Annan rehellisen vastauksen kysymykseen ja ellen vastausta tiedä, selvitän sen. Kuten olenkin kertonut, en koskaan syö mitään, jonka ravintoarvoja en tiedä. Se on minun tapani ja minun neuroosini - sen kanssa eläminen ei ole minulle ongelma, se on mielihyvä. Herkkupäivät on oma lukunsa, silloin syön mitä haluan eikä silloin lasketa mitään! Yhdistelen surutta jäätelöä ja suklaata ja dippaan pizzaa majoneesiin! Ah! Niitä päiviä on viikossa yksi tai kaksi!

Huomasin, että Lontoossa ihmiset nojaavat paljon nopeisiin välipaloihin, pikaruokaan ja "muka terveelliseen" safkaan, jota saa helposti marketeista. Tunnettujen heppujen nimiä, kuten Jamie Oliver, kantavat voileivät tuntuvat jotenkin muuttavan ruoan laadun paremmaksi ja terveelliseksi. Herrä Isä kun näin niiden ravintosisällöt!! Toinen minua järkyttävä asia oli proteiinijuomien ravintoarvot! Kaipasin FASTia ja SPORT LIFE NUTRITIONia niin suuresti! No, olinhan tietty pakannut omat proteiinivedet ja protskujauheet mukaani. Mutta huoli briteistä alkoi pikkuhiljaa muuttua todelliseksi: miten ihmeessä ihmiset täällä oikein syövät??


Kun kuljin päivän pikaruoan tuoksussa ja pikaruokaa mussuttavien ihmisten seassa, mietin, mitä elämä olisi, jos olisin syntynyt tähän kaupunkiin? Lontoo on todella TODELLA kallis kaupunki.12 kananmunaa maksoi marketissa noin 5 puntaa. Se on 7.35€ KANANMUNISTA!!! Meillä 15kpl maksaa alle 3€. Terveellisesti syöminen tuossa maassa on ihan käsittämättömän kallista. Minä keitän munia yli 100 viikossa! Jos nopeasti laskisin miten kalliiksi elämäni tuossa hiilareiden ja piilorasvan luvatussa maassa tulisi, saisin paiskia töitä vielä enemmän kuin nyt, ja nytkin olen koko ajan töissä. Sen lisäksi muuhun kuin terveellisesti syömiseen ei sitten jäisikään rahaa. Sain myös kuulla, mitä asunnot Lontoossa maksavat sekä konkreettisen esimerkin ystäväni luona, joka asui todella mukavasti Thames-joen rannalla. Kulut jotka hänellä juoksevat kuukausittain eivät olleet kuitenkaan musiikkia minun korvilleni :D Arvostan ja kunnioitan häntä suuresti: hän on kunnianhimoinen, menestyvä ja meillä molemmilla on lähes toisistaan poikkeamaton arvomaailma. Vierailu hänen luonaan oli siis todella täydellinen. 

Viimeisenä päivänä kävimme Madame Tussaudin vahakabinetissa moikkaamassa suuren luokan julkkiksia. Se oli hauskempaa kuin Lintsillä! Huvipuistot on kivoja, mutta sielläkin nautin enemmän katselusta kuin kyydissä olemisesta. Otan selfieitä Lintsipellen kanssa ja katson kun muut hyppää KINGI:ssä. :D

Kävimme myös kuvaamassa Sherlock Holmesin kotitalon edessä, sillä olen jättimäinen Holmes fani!! Sisälle taloon emme ehtineet, sillä meillä oli kiire katsomaan Daniel Craigia Madame Tussaudiin! :) onko täällä jotain houkuttavampaa kuin Daniel Craig? mmm.. ei!

Päivän päätteeksi suuntasimme upeimpaan ravintolaan, jossa olen koskaan illallistanut: SUSHI SAMBA. Jos olette kaltaisiani, hyvää ruokaa rakastavia ja ruoan suhteen TODELLA vaativia, nautitte upeasta miljööstä ja täydellisyyttä hipovan ruoan lisäksi vaaditte täydellistä palvelua - suosittelen illallistamaan Sushi Sambassa. Samainen ravintola löytyy myös ainakin New Yorkista, Miamista ja Vegasista.

Ennen illallista nautimme drinkit sekä upeista näkymistä 38 kerroksessa. Mua jännitti että löytäisinkö mitään syötävää, sillä nälkä joka kurni vatsassa oli varmaan isompi kuin karhulla. :D Enkä ollut sillä tuulella, että olisin ahtanut itseni täyteen pelkkää sushia. Mulle sushi on sellaista ruokaa, jota en voi syödä määräänsä enempää. En edes nälkääni. Yksi rulla alkaa olla maksimi. Rakastan kuitenkin sushia todella paljon! Suomessa en ole koskaan syönyt hyvää sushia, joten jos joku tietää hyvän sushiravintolan, olisin todella iloinen jos jakaisit tietosi kanssani :) 

Sushi Sambassa valikoima oli kuitenkin hieman toinen kuin odotin. Sushin lisäksi sain tilata mitä ikinä halusin! Tilasin naudan sisäfilettä kuumilla kivillä valmistettuna, ribsejä (ystäväni söi läskit ja luiset kohdat, en voi sietää niitä - syön vain parhaat palat hah!). Lisäksi tilasin grillattua munakoisoa, jonka pyysin valmistamaan täysin naturelina, eli ei edes suolaa mausteeksi, ei rasvaa, ei mitään - ainoastaan munakoisoa. Ja sama tankoparsan kanssa, täysin naturel. Soijakastikkeen pyysin gluteiinittomana. 

Tilattuamme annoksemme pöytäämme saapui nuori tarjoilija, joka vaihtoi muutaman sanan ystäväni kanssa. Kävi ilmi, että ystäväni söi ravintolassa usein. Tarjoilija pyysi saada tarjota meille alkuruoaksi jotain erikoista. Hän pyysi vaatimuksemme ja toiveemme, kerroimme toivovamme vähähiilihydraattista ja gluteiinitonta. Hän kunnioitti toiveitamme tarjoilemalla meille pienistä munankuorelta näyttävistä kupeista pienet taideteokset, joissa oli raakaa tonnikalaa kuutioina ja jotain mistä en ymmärtänyt mitään, mutta joka maistui todella hyvältä.

Kun annoksemme saapuivat, sain osakseni palan taivasta. Nautin ateriasta todella! Liha oli täydellistä ja munakuoso ja tankoparsa soijaan dipattuna vei mut tajunnan rajamaille.

Lähdimme ravintolasta tyytyväisinä kymmenen kieppeillä, kotiin päästyäni olin kuitenkin taas nälkäkuoleman partaalla :D
Jääkaapissa oli vielä Black Angus -sisäfilettä, joten ystäväni ilmoitti valmistavansa minulle vielä pientä yöpalaa. Menin sillä välin suihkuun ja hän jäi häärimään keittiöön. Söin taas silmät puoliksi kiinni ja olin nukahtaa ruoka suussa.

Mutta nälkä piti mut hereillä kunnes viimeinenkin suupala oli syöty ja vatsa hymähti tyytyväisenä ja päästi mut nukkumaan.

Aamulla kello soi 05.30. Ylös, pakkaamaan, pukemaan, meikkamaan ja manoks! Ystävälläni alkoi kokous töissä, eikä hän tämän vuoksi päässyt heittämään minua lentokentälle. Hän oli tilannut minulle taksin klo 6. Nähtyäni (en tiedä miten?) stressin kasvoillani ajatellessani valtavaa lentokenttää ja check in:iä joka tänä päivänä tehdään itse automaateilla, hän perui taksini ja ajoi minut itse kentälle, saattoi turvatarkastukseen asti ja ajoi töihin myöhässä. Mitä voin sanoa? Minulla on ihana ystävä. 

Lentoni Suomeen oli tunnin myöhässä. Ystäväni oli pakannut mulle ison kasan eväitä: 10 keitettyä valkuaista, mustikoita ja mansikoita sekä ison kanasalaatin. :) Enpä kuollut matkalla ainakaan nälkään :D 

Lentoni meni hyvin, nukuin vähän, söin kaikki eväät ja kirjoitin koko sen ajan kun olin hereillä. Olin onnellinen päästessäni takaisin Suomeen. Aloin välittömästi odottaa seuraavalla viikolla olevaa pt-tapaamistani ja kunnon salitreeniä! Puhdasta ruokaa, edullisempia kananmunia :D ja katuja joilla tuoksuu syksy eikä pikaruoka. Mutta paljon jäin myös kaipaamaan takaisin. Sain taas hetkeksi todellisen kosketuksen luksuselämään, sieltä paluu takaisin omaan pikkuruiseen asuntoon muistuttaa elämän suurista eroista. Olen onnellinen elämääni täällä, en tarvitse joka päiväistä luksusta siinä mittapuussa mitä koin Lontoossa. Minulle riittää omat pikku juttuni. Silti luksusloma kaukana omasta arjesta on välillä tarpeen. Ja nyt se tuli juuri sopivaan saumaan. Nyt palaan kuitenkin omaan arkeeni ja takaisin salille - ja hyvä niin.


Kommentit

Suositut tekstit