Siirry pääsisältöön

SUOSITTU KIRJOITUS JUURI NYT / POPULAR POST RIGHT NOW

GLUTEN FREE & YEAST FREE PIZZA RECIPE – GLUTEENITON & HIIVATON PIZZA RESEPTI

Täydellisen gluteenittoman pizzan valmistaminen on joskus ollut kiven takana siksi, että vielä muutama vuosi sitten Suomesta ei löytynyt reseptiin sopivia laadukkaita ja maukkaita aineksia. Gluteenittomia jauhoseoksia on ollut markkinoilla pitkään, mutta niiden avulla ei pizzasta ole tullut kovin kummoista. 

Gluteenittomuus ei ole ainoa vaatimukseni pizzalle, vaan toinen asia jota elimistöni ei siedä on hiiva. Nämä kaksi eivät ole helpoin yhdistelmä, mutta nyt olen viimein löytänyt pulmaan ratkaisun.

Now I am finally sharing it: my best Gluten-Free & Yeast-Free Pizza Recipe! This pizza is my favorite one and it fits for fitness people so very well! There is no gluten, yeast or any fats on the pizza base at all. You can fill the pizza just the way you like or use my favorite filling I am also sharing below. You must try it – you will love it! 

Myllärin -tuoteperheen ihastuttava Kaurajauho on ollut minulle todellinen Taivaan Lahja. Tämän ihanuuden avulla olen onnistunut kehittämään täy…

Putkilahti – maailman parasta elämää

Kertoessani, että olen kotoisin maalta, näen usein ihmisten silmien pyöristyvän ja suun kääntyvän hullunkuriseen virneeseen. "Sinäkö?". 

Ja kun kerron, että ensimmäinen oma "lemmikkini" oli naapuritalon lehmä, kuulen naurun pyrskähdyksiä. Tässä vaiheessa mainittakoon, että tuohon naapuritaloon oli matkaa viitisen kilometriä ja poljin sen pyörällä aamuin illoin aina aamu- ja iltalypsyn aikaan. Minusta oli mainiota päästä auttamaan navettatöissä. Se oli paras harrastus ikinä! 

Ja sitten se klassinen kysymys: "Mistä sinä sitten olet kotoisin?"
Kylä, jossa vietin lapsuuteni sekä nuoruuteni on nimeltään Putkilahti. Niinpä niin, oletko koskaan kuullut? Kovin moni ei ole. Putkilahti on maailman kaunein paikka, oli sitten kesä tai talvi. Asuessani New Yorkissa huomasin kaipaavani puhdasta ilmaa, ja puhdasta, raikasta ilmaa ajatellessani ensimmäinen mielikuva, joka piirtyi mieleeni oli kuva tästä pienestä kylästä. Putkilahdessa hengittäminen on helppoa. Kun vetää keuhkot täyteen lämmintä tuulahdusta järven rannalla, voi lähestulkoon tuntea omat keuhkonsa kudoksia myöten. Se tunne on suuri ja sitä kaipaan yhä todella paljon.

Lisäksi rauhallisuus. Jo pelkästään kylän läpi ajaminen on nostalginen kokemus. Sen huomaa etenkin nyt, kun olen ollut pois maisemista kohta kymmenen vuotta. Kävin kurkistamassa kylän menoa ja meininkiä kolme vuotta sitten ja viimeksi toisen kerran toissa kesänä. Jos olet katsonut Halinalleja lapsuudessasi, tiedät mitä tarkoitan. Halimaa on aina ihana, iloinen ja rauhallinen paikka. Samaa voisin sanoa Putkilahdesta.



Putkilahti kuuluu nykyään Jyväskylään. Matkaa meiltä kotoa Jyväskylän keskustaan oli 53 kilometriä. Joutsaan puolestaan matkaa oli 34 kilometriä. Voimme siis sanoa, että Putkilahti sijoittuu matkalla Joutsaan Jyväskylän ja Joutsan väliin.

Vanhan Repolan tyttö


Useimmilla taloilla Putkilahdessa on nimi. Meidän talomme nimi oli Vanha Repola ja nimi talossa kulkee yhä. Itse asiassa, en tiedä oliko se talomme nimi vai vaan sen alueen, jossa me asuimme. :D Joka tapauksessa, me olimme Vanhan Repolan perhe. 

Talon historia on kiinnostanut minua aina, mutta harmikseni olen löytänyt siitä hyvin vähän tietoa. Sen tiedän, että talo on kerran siirretty ja olemme käyneet lapsena siellä, jossa talo aiemmin sijaitsi; siellä on yhä muistomerkki. Talomme oli suuri ja se oli isäpuoleni Raunon lapsuuden koti. Nykyisin talossa asuu Raunon sisko miehensä ja kahden ihanan lapsensa kanssa. 

Meidän pihapiiri vuonna 2014, kun kävin vierailulla


Lapsen elämä pienessä kylässä


Pienellä kylällä asumisessa oli omat juttunsa: kauppoja kylällä oli vain yksi eikä muita palveluja sitten ollutkaan. Kauppaan oli matkaa reilut viisi kilometriä, joten liikuntaa tuli harrastettua mielin määrin; kesäisin teki mieli jäätelöä ja siinä oli motivaatiota tarpeeksi lähteä polkemaan pyörällä kohti kyläkauppaa. 

Kylällämme oli toiminut koulu ennen minun kuoluvuosiani. Se kuitenkin lakkautettiin, sillä oppilaita oli liian vähän. Oman ala-asteeni kävin naapurikylän koulussa Oittilassa, jossa oppilaita minun luokallani oli minun lisäkseni yksi. Vespuolen koululta on jäänyt hauskat muistot. Koulu sijaitsi järven vierellä, joten kesällä päästiin uimaan. Lisäksi oli iso kenttä, jossa pelasimme pesäpalloa ja minusta tuli melko hyvä lyöjä. Koulun takana oli suuri pelto, jossa hiihdettiin talvella, joten kaikki tarvittava oli lähellä. Taksikuski Markku vei meidät aina kouluun ja Markusta tuli iso osa kuviota: kaikki lapset rakastivat tuota höpsöä ukkelia. 



Koulun ohella kaipasin kuitenkin harrastuksia. Harrastusmahdollisuudet olivat vähäiset. 4H-kerhoa järjestettiin suureksi ilokseni ja 13-vuotiaana aloin itse toimia kerhon ohjaajana. Itämainen tanssikin mahdollistettiin kylällämme parina vuonna ja kävimme siellä siskoni kanssa napojamme pyöräyttämässä. Se oli todella hauskaa, emmekä varmasti unohda sitä koskaan. Olimme ainoat nuoret, toiset olivat jo eläkeikäisiä. 

Kävin navetalla niin usein, että sain sieltä oman nimikkolehmän, jonka nimi oli Lila. Nimitauluun kirjoitettiin omistajan kohdalle minun nimeni. Se oli suurikin titteli siihen aikaan. Rinta pörheänä marssin navettaan lantaa luomaan ja päästämään lehmät kesälaitumille.


Yksi hauskimpia muistoja oli, kun lehmät piti ajaa pelloilta takaisin navettaan. Joskus matkaa sai taittaa kävellen pitkäänkin, sillä pellot olivat suuria ja lehmillä oli paljon tilaa vaeltaa. Joskus oli vasikkakin saattanut syntyä pellolle, ja se löytyi sieltä sitten lehmiä takaisin navettaan haettaessa.

Kavereita kylällä oli muutama, osa kauempana, osa lähempänä. Mieleenpainuvin kaikista oli ensi-ihastukseni Mansikka-Jahvetti. Jafet oli mansikkatilan poika ja heillä oli myös villisikatila vähän matkan päässä. Koulun kanssa kävimmekin tutustumassa villisikoihin ja se oli melko villiä se. :)

Kesäisin kävimme poimimassa mansikoita Jahvetin mansikkatilalla ja minulle vitsailtiin aina, että minut pitäisi punnita ennen ja jälkeen keräämisen. Olin siis jo silloin mansikka-addikti ja suuhun livahti enemmän mansikoita kuin olisi ollut suotavaa. Niillä pelloilla sain ensimmäiset mansikkakuumeet, enkä oppinut ensimmäisestä, enkä toisestakaan kerrasta. :D

Parhaat mansikat löytyvät yhä Simolan mansikkatilalta! 
Facebook-sivut löytyvät täältä >>

Iltamat ja Jazzit


Kyläläisten yhteishenki on upea juttu! Sitä ei voi käsittää, ennen kuin sen kokee ja näkee. 
Jokaisen pitäisi kokea Putkilahden Kesäiltamat, jossa Könnön pariskunta soittaa haitaria ja kesäisin kylällä mökkeilevä poliisisetä laulaa iskelmälauluja. Omassa nuoruudessani Kesäiltamiin järjestettiin myös näytelmä, ja parina vuonna olin itsekin näyttämöllä. Se oli todella hauskaa! Nautin suuresti ja olisi upeaa päästä katsomaan näytelmiä vielä tänä päivänäkin, mikäli niitä järjestetään.

Iltamissa oli riitti ohjelmaa ja kyläläiset sekä kesäasukkaat nauttivat olostaan ja toistensa seurasta. Saatiin tanssia ja laulaa, herkutella ja vaihtaa kuulumisia: se oli sitä jotakin mitä vain pienellä kylällä voidaan tehdä!

Minä näyttämöllä viimeisen kerran

Lisäksi Putkilahdessa järjestetään joka kesä Putkilahti Jazz! Kuinka huippua! Jazzit ovat itse asiassa tänä lauantaina ja ne järjestetään Putkilahden koulupuistossa. Jos mielit päästä mukaan kylän tunnelmaan, ota suunnaksi Putkilahti!

Paluu Putkilahteen 


Olen kaivannut Putkilahteen paljon. Koko kesä olisi upeaa viettää niissä maisemissa, mutta koko kesää en pysty lomailemaan, en sitten millään. Yrittäjän vapauksista aion kuitenkin nauttia sen verran, että hellepäivinä irrottelen!

Putkilahdesta onnistuu varata lomamökki mm. täältä >>
Suosittelen ehdottomasti suuntaamaan Putkilahteen, mikäli mielit rauhallista ja luonnonläheistä lomaa. Sieltä löytyy mielenrauha. 

Tänä kesänä aion pyörähtää kylässä ainakin kerran. Jyväskylään suuntaan joka tapauksessa ensi viikolla, joten mahdollisesti näytän nenäni silloin myös kyläkaupassa. Sieltä on aina pakko ostaa jotakin, ihan vaan fiiliksen takia. :)



Tein tuttavuutta kanojen kanssa vuosien jälkeen..

Parhaimpia asioita elämässäni on ollut Putkilahden kylällä asuminen. Se on kasvattanut minusta osaavan, ajattelevan sekä maalaisjärjen omaavan tytön. Opin tekemään käsilläni ja käyttämään omaa päätäni. Pysyin pois typeryyksistä (siltä osin kuin typeryyksiltä voi välttyä) ja keskityin omiin juttuihini. Ystävystyin vanhempien ihmisten kanssa ja mummot ja papathan on ihan parhaita! Heiltä oppii paljon!

Maaseutu on rikkaus <3

Nautitaan kesästä!

PUS, 

<3 LOLA



Kommentit

Suositut tekstit