Siirry pääsisältöön

SUOSITTU KIRJOITUS JUURI NYT / POPULAR POST RIGHT NOW

WHAT'S UP DOC?

Täällä ollaan! Ja nyt onkin luvassa ihan vaan pikapostaus kuulumisista, sillä kiire on nyt todellakin päällä! Isosti! Oltuani viikon kipeänä on töitä kertynyt vino pino ja lisäksi olen valmistautunut Miss Fitness Finland -kisan finaaliin niin täysillä, kun murtuneelta häntäluultani olen kyennyt. Onneksi yläkroppaa pystyy treenaamaan tietyissä määrin ja habaa, ojentajia ja olkapäitä onkin yritetty kasvattaa kaikella teholla. Tukena on onneksi hyvin suunniteltu ruokavalio, kiitos meidän Noran! 

Viime aikoina on tehty isoja päätöksiä ja otettu isoja askelia – – ei kuitenkaan liian isoja omille kintuille – – ja se on heijastunut valitettavasti täällä blogissa pidentyneenä postausvälinä. Mutta älkää olko huolissanne, kun saan rattaat pyörimään uusien hommien kanssa, tasaantuu arki takaisin jouhevaan rytmiinsä ja minä sen mukana.

Hello babes, here I am no matter I've been quiet on blog about a week already! GOSH! But I have a reason.. Yes, I've been sick and I have a broken coccyx but…

DESTINY OR JUST STUPIDITY?

Tuuri. Tsägä. Munkki. Mitä kaikkea sen piikkiin voikaan laittaa? Sitten on niitä, jotka puhuvat kohtalosta, toiset sattumasta. Itse uskon tarkoitukseen, mutta käyn asiat silti läpi pääni sisällä terveen järjen kautta. Käsittelen asiat realismin avulla. Toisinaan asiat tapahtuvat omien valintojemme seurauksena, eikä sillä ole mitään tekemistä kohtalon tai sattuman kanssa. Toisinaan asioita tapahtuu ilman mitään järkevää selitystä, joskus ihan oman kömpelyytemme ja typeryytemme takia. 

On kulunut viikko siitä, kun silmissäni sumeni ja näin hetken pelkkiä tähtiä – en tiennyt sen oikeasti olevan mahdollista, tähtien näkemisen siis. Kun kaularankani murtui, menetin tajuntani enkä muista nähneeni tähtikuvioita. Jäätyäni auton alle henkinen paniikki oli niin valtava, että jos tähtiä näkyikin, eivät ne rekisteröityneet mieleeni. Leukaluun murtuessa kipu oli täysin omaa luokkaansa, mutta silloinkaan silmissäni ei vilkkunut tähtösiä. Pohjeluun mennessä pois paikoiltaan ja lannerangan murtuessa tunsin polttavaa tuskaa ja heikotusta. Kun selkärankani puolestaan murtui toissakesänä kaaduttuani betoniportaissa oli kipu niin kova, että minua oksetti ja silmissä keinui. Tähdet eivät kuitenkaan saapuneet pyörimään pääni ympärille, vaan näkökenttä hämärtyi ja lopulta pimeni täysin.

So as we all know I have had lots of accidents during my still pretty short life; I have broke my neck, leg, chin, chest, back and hip and now also my coccyx. Because of osteoporosis the healing always takes lots of time and now with the coccyx they can't do anything else but give me some cortisone injections and ask me to rest. Anyway, so many of you have asked how did this happened this time so here I am now for telling you this embarrassing story.. the timing is anyway super bad because of the Miss Fitness Finland competition I am part of at the moment. I am still not going to give up!




Viime torstai oli siis poikkeuksellinen: minä näin tähtiä. Näin tähtiä, vaikka tapahtunut oli aiempiin tapahtumiin verrattuna kovinkin pieni. Kuten jo tiedättekin, mursin häntäluuni. Se, miten asia tapahtui on verrattavan noloa ja ajoitus oli enemmän kuin huono.

Olin purkanut ihanaiset Celsius-juomat laatikosta lattialle aikeissa nostaa ne jääkaappiin kylmään. Siinä ne nököttivät lattialla ja ajattelin, että vaihdan nopeasti vaatteet ennen kuin laitan nuo ihanuudet viilenemään. Täysin arvaamatta kompastuin, horjahdin ja kaaduin suoraan lattialla pystyssä nököttävän juomatölkin päälle. Ymmärrykseni ei riitä käsittämään, miten onnistuinkaan sihtaamaan pyllyni niin äärimmäisen keskelle: isku kohdistui suoraan häntäluuhun. En tiedä kuinka kauan makasin lattialla selällään tähtiä katselemassa ennen kuin havahduin omaan parkaisuuni ja julmetun kovaan kipuun joka vihloi ja poltteli samaan aikaan. Kun tähdet katosivat, kipu voimistui. 

So on last Thursday I was going to put my Celsius drinks in fridge and they were laying on the floor in my bedroom. I thought I change my clothes before doing that and this was the cause for the accident actually. I slippered and fell down right on the Celsius can! RIGHT ON IT! How painful it was, I really saw some stars in my eyes! So I am thinking about destiny and luck as always when something happen. So many people has came to tell me there is always a meaning behind the things but to be honest I can't see any meaning in this case at the moment. I am feeling so painful all the time and taking part in dancing training and gym makes me feel so awful: it's like someone is stabbing you all the time. I can't sleep, sit or even walk without pain. 

Sain tuntea oman kömpelyyteni nahoissani, sillä muutamaan päivään en kyennyt kivuiltani nukkumaan, istumaan enkä kävelemään. Sunnuntaina oli sitten vielä ne kauan odotetut Miss Fitness Finland -kisan tanssitreenit, joista poisjääminen ei tullut kysymykseenkään. Vaikka jouduinkin loppuvaiheesta vetäytymään sivummalle, sujuivat treenit mielestäni hyvin. Sain kiinni koreografiasta ja sanonpa vaan, että meidän tanssiesityksessä tulee olemaan potkua ;) Koreografimme on Mimosa Isomäki (@mimosaisomäki)ja treenaamme Kuntokeskus Motivuksessa (@motivuskuntokeskukset) Turussa ja Helsingissä. 

But as I said I am not going to give up – I really have my reasons to be part of this competition and I really need to do my best to win no matter what! I am not going to give up! So I went to dance with other girls on last Sunday and it went very well no matter I needed to take a break in the end. The dance is looking so darn awesome, our teacher is Mimosa Isomäki (@mimosaisomäki) and we are training at Motivus (@motivuskuntokeskukset) in Turku and Helsinki. 


Murtuneelle pyrstölle ei voi tehdä muuta kuin antaa kortisonia ja lepoa. Pääsin vasta eroon aiemmasta kortisonikuurista, jolla hoidettiin pahaa palamista Kreikassa. Muistatte varmaan, miten kärtsäsin ja otsani turposi tomaatin kokoiseksi pallukaksi. Tuolloin olin huolissani siitä, ehtisikö turvotus laskea ennen seuraavia kuvauksia, jotka olisivat 15.9 Vierumäellä, eli tulevana perjantaina. Nyt olen huolissani siitä, miten kärsin ajaa tuon kolmisen sataa kilometriä autolla, kun jokainen kaasunpolkimen painallus tekee kipeää.

Oliko tämä omaa, huonosti suunnittelemaani ajankäyttöä vai huonoa tuuria? Minulle sanotaan, että kaikella on tarkoitus ja kuten sanoin, uskon siihen. Mutta kuten aina, myös tässäkin tapauksessa tarkastelen asiaa realiteettien kautta: tämä on seuraus omasta kömpelyydestäni ja huolimattomuudestani. Jos olisin asettanut asiat parempaan tärkeysjärjestykseen ja siirtänyt juomat kylmään ennen kuin vaihdoin vaatteet, olisin mahdollisesti välttynyt tältä ikävältä sattumalta. Toisaalta, olisiko kompastunut joka tapauksessa?

But as I said there is nothing else but cortisone and rest we can do for healing my coccyx. And no matter this what happened is very sad and makes me feel just so stupid I can anyway see something good in it: this has stopped me to think about my own targets and what I want for life a little bit more again. I am working hard everyday, I do 4 different jobs on my own for saving money for to good purposes. All I want is to make this world to feel better someday. I am doing charity and helping people with their problems they way I can. I really want to win this competition because I feel by the winning I may get people to listening to me a bit more. There are so many things we should do better in this world. We should take better care of ourselves and others. We should care and love more. The world peace is the thing I really want. It's not just the thing that sounds nice in my ears – it's the meaning for my own life, the hugest target to reach. 

Kun etsin tästä asiasta tarkoitusta huomaan, että väkisinkin tämä opettaa minulle kärsivällisyyttä. Lisäksi tämä on pysäyttänyt minut tarkastelemaan elämän hektisyyttä taas jälleen kerran uudelleen; se on ehkäpä paikallaan juuri nyt, kun kisatohina on täysillä päällä. 

Mitkä asiat ovat tärkeitä ja mitkä merkitsevät eniten. Olen mukana kisassa, koska toivon tämän olevan edes pieni ponnahduslauta sille, että saan ääneeni kuuluviin tärkeissä asioissa. Minä aion saavuttaa hyvää; minä aion saada tämän maailman voimaan paremmin. En tee turhaan ympäripyöreää päivää monen eri työn kimpussa, vaan sillä on merkitystä! Minulla on suunnitelmani ja minulla on unelmani – vielä joskus te kaikki tulette näkemään, että en ole puhunut lämpimikseni. Ja toivon, että esimerkkini avulla ihmiset antavat hyvän kiertää. 




Olisin osallistunut Miss Suomi -kisaan tänä vuonna, mutta harmikseni sitä siirrettiin syksyyn ja ehdin täyttää 25-vuotta. Aiemmin kisa on käyty keväällä ja jos kilpailu ei olisi nyt siirtynyt, olisin ollut vielä sopivan ikäinen osallistumaan. Miss Suomen arvoihin kuuluu maailman rauha. Minulle se ei ole vain asia joka kuulostaa hyvältä sanottuna, minä elän sille.

I would have taken part in Miss Finland competition but unfortunately they changed it in Finland this year and I was too old for trying. Only few months too old, how sad. So I am even more happy they have launched the similar competition with a fitness style this year! I am feeling so very blessed and grateful they have chosen me to be part of this all. I am going to do my best no matter any situations, problems or pains! I am not going to give up! Wish me luck babe! xx, Lola

Tämä pieni pysähdys sai minut tarraamaan entistä kovemmin kiinni Miss Fitness Finland- rupeamaan. Vaikka joudunkin pohtimaan kuinka pitkälle uskallan mm. salitreenit ja tanssitreenit tässä tilassa viedä, uskon, että terveellä järjellä ja omaa vointia kuuntelemalla minulla on vielä hyvät mahdollisuudet.

Minulla on tsemppini, minä en ole lannistunut – enkä lannistu! Tarkoitukseen uskoen ajattelen, että olen mukana tässä kisassa koska minun kuuluu olla. Se ei ole itsestäänselvää, tilallani voisi olla joku toinen, kenties parempi, kenties kauniimpi.. Mutta tässä olen minä ja sillä on merkitystä juuri nyt. 

Tsemppiä viikkoosi murunen! Kaikki järjestyy, kun teemme asioita asioiden eteen!

PUS! 


<3 LOLA


Kommentit

Suositut tekstit